En tulekaan, Tahko

Makaan sairaalasängyllä ja kuuntelen sateen kohinaa. Mietin mahtaako Tahkolla sataa lauantaina, mutta sitä en pääse nyt näkemään, niin kuin en kavereiden suorituksiakaan. Viimeistelytreeni ei viimeistellytkään kisakuntoa vaan koko kisakauden.

Työpäivänä olo oli kupliva ja malttamaton. Oli pakko karata jo puoli tuntia aiemmin. Kaveri haki mut kotoa ja ajettiin autolla Köhniölle. Satoi vettä mutta se ei latistanut fiilistä. Kierros uintia, tuntui kulkevan, kymmenessä minuutissa rantaan ja auton luona rauhallinen vaihto pyörälle. Päätin ajaa saman lenkin kuin ennen Kangasalan starttia: Palokan tienviitan kohdalle ja takaisin, päälle lyhyt juoksu ja koko ajan vähän käsijarru päällä niin että jää nälkä.

Kivi ei tullut eteen, minä ajoin sen päälle. En huomannut tarpeeksi ajoissa. Takakiekko osui siihen, rengas pamahti, pyörä ja minä lensimme pakettina ympäri, edes polkimet eivät auenneet. En tiedä millä otin maahan, kämmenillä en ainakaan, ne olivat ehjät. Tajusin että suusta tulee verta ja hammasrivi meni osittain uusiksi, ja että vasen käsi ei halua liikkua ilman kipua. Ihan pian paikalle pysähtyi auto ja mulle soitettiin apua. Ambulanssissa mielessäni pyöri Leevi and the Leavingsin Teuvo, maanteiden kuningas. ”Ojan pohjalla hampaita sylkiessäni minä oksenksin verta ja itkin…”

Puhelin ja kamat oli autossa, ja kaveri jossain lähistöllä tekemässä omaa treeniään tietämättä kaatumisestani. Pyysin ensihoitajia ottamaan pyörän mukaan kyytiin ja ajamaan uimarannan kautta, ja siellä kaveri odottikin. Häneltä oli unohtunut kypärä kotiin joten hän joutui skippaamaan pyörän välistä siirtyen suoraan juoksuun. Pyörä nostettiin kaverin autoon ja sain sieltä omat vaatteeni ja puhelimen. Matka jatkui sairaalan päivystykseen.

Ilta on pitkä. Odotan toista tuntia lääkäriä, sitten röntgeniin ja johonkin toiseen kuvaukseen pääsyä. Sitten odotan tuloksia.

Vasen käsi oli murtunut ja se pitää leikata. Kasvoissa murtumia, pari hammasta on kai lohjennut. Asvaltti-ihottumaa kasvoissa ja kaulassa, pieniä ruhjeitä kämmenselässä. Kallonpohjassa hyvänlaatuinen murtuma, joka tarvitsee kaulurin tuekseen. Sellaisen sainkin jo ensihoidossa. Rintarangassa vaaraton murtumaepäily. Ei sen pahempaa, kun pahimmillaan olisin voinut vaikka halvautua.

Puolilta öin pääsen osastolle, saan vielä kipulääkettä ja vähän marjakeittoa. En voi syödä tai juoda enempää, jos minut leikataan seuraavana päivänä. Suoneen tippuu Ringeriä ja antibioottia. Ei tunnu kipuja, on aika hyvä olla.

Seuraavana päivänä kuulen että kauluria täytyy pitää 6 viikkoa, ja sairaslomaa määrätään kai yhteensä 9 viikkoa. Päätän että tästä selvitään, olkoon kuntoutuminen miten pitkä tahansa. Ehkä ensi kesänä tulen, Tahko!

dav

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s