Kohti uusia tavoitteita

Uimahalli. Minulla on ikävä uimahallia. Kaakeleita ja veden läpi välkehtivää valoa niiden pinnalla. Veden pehmeyttä ja syliä, sen kelluttavuutta ja kannattelevuutta. Meinasin lähteä hallille jo monta viikkoa sitten, kun minulla vielä oli kaulatuki. Olisin halunnut kellua altaassa ja kuvitella että parin viikon päästä taas treenataan ihan kuin ennenkin! Vaikka tosiasiassa en olisi siinä vaiheessa edes jaksanut kävellä hallille, enkä tiedä mitä mieltä pelkässä kelluskelussa olisi edes ollut. Taisin tajuta sen itsekin, kun sitten unohdin niin kuviokellunnat kuin vesijuoksunkin, ja tyydyin penkkiurheiluun. Siihenkin aika vähänlaisella panostuksella.

Minulla on ikävä treenejä, aikatauluja, päivien rytmiä, tavoitteita, seurakavereita, huonoja sisäpiirivitsejä, övereitä, hikeä, palautumisjuomia, kaikkea mitä oli ennen kaatumista. Havahdun etten jaksa enää olla toipilas. En jaksa ajatuskyhäelmiä joita olen kerännyt ympärilleni, enkä jaksa kieltää että haluan olla se sama huvittava wannabe-triathlonisti jota muut kuin toinen triathlonisti ei ymmärrä. 
Ja samalla vähän pelottaa. Jos vesi ei kimmelläkään altaassa niin kuin kuvittelen. Jos trainerilla ajaessa eksyn omien ajatusteni labyrinttiin enkä löydä ulos. Jos alan kerätä liikaa harjoitustunteja kuuntelematta kehoani. Jos alan taas kontrolloida syömistä, tarkkailla kaloreita ja ravintoainejakaumia. Jos ostan tasooni nähden turhia varusteita joita en oikeastaan edes tarvitsisi. Jos unohdan kaiken muun elämän, jos alan vain suorittaa. 

Viikkojen kuluessa alkoi tuntua etten halua palata entiseen ja liitin mielessäni kaiken pahan triathloniin ja treenaamiseen, mutta ymmärrän nyt että  on lopulta ihan sama mitä teen, koska viime kädessä oma perfektionismini saa minut piiskaamaan itseäni ja vaatimaan aina enemmän. Lisäksi minulla on varmaan ollut jonkin sortin addiktio endorfiineihin joita saan liikkumisesta ja jopa sen ajattelemisesta. Nyt kun en ole päässyt treenaamaan, olen kanavoinut tavoitteellisuuteni muuhun ”itseni kehittämiseen” ja asioiden pohdiskeluun. Osa pohdinnoista on kyllä ollut tarpeen käydä läpi, mutta rajansa silläkin.

Nyt tuntuu varovaisesti siltä että voisi olla aika alkaa miettiä jotain tavoitteita ja suunnitelmaa miten edetä niitä kohti. Tavoitteita joihin mahtuisi omat arvot, fyysiset ja henkiset rajat ja jotka antaisivat enemmän kuin ottaisivat. En urheile tai kuntoile työkseni (vaikka joskus haluaisinkin), en tahdo menettää terveyttäni tai kieltää muita minulle iloa tuottavia asioita siksi että en voi muka jättää asettamaani tavoitetta. Haluan etupäässä nauttia itse liikkumisesta ja harjoittelun tuottamista oivalluksista. Haluan olla läsnä kehossani ja tiedostaa mitä olen tekemässä kun teen jotain harjoitusta. Ja haluan elää sillä asenteella muutenkin -yhtä hyvin saman ilon voisi kokea jostain muustakin, mutta minä koen liikunnan omakseni ja se on lähellä sydäntäni. 

Oikeastaan minulle kisatavoitteet ja menestyminen eivät itsessään ole kovin motivoivia tai tee minua innostuneeksi. Tai tekevät mutta niihin liittyy samalla jonkinlainen pakkomielteisyys ja suorittaminen. En osaa vielä nauttia vain itseni voittamisesta, haluan voittaa kaverinkin. Mutta ehkä tässä vaiheessa mulle antaa eniten se että tavoite antaa harjoittelulle suunnan ja pitää minut itseni jotenkin ruodussa. Kyllä minä johonkin kisaan uskon ensi kesälle ilmoittautuvani, mutta nyt eri syistä kuin vuosi sitten. Silloin ajattelin että haluan antaa urheilulle ihan kaiken, vaikken oikeastaan tiennyt koko lajista mitään, ja unelmoin salaa että voisin nousta nollasta tosi korkealle, kiriä menetetyt vuodet takaisin. Se juna meni jo, mutta aina tulee uusia. Enkä tiedä onko niin vaarallista jäädä asemallekaan, jos sattuu vaikka viihtymään siellä. 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s