Iloisia aikoja, wannabe-urheilija!

​Joulu, ihana joulu. Jouluviikolla tapahtui käänne ja treenit kulkivat hyvin ja hyvällä mielellä. Maanantaina kävin puoli tuntia uimassa ja sen päälle testasin uutta saliohjelmaa, jonka sain edellisellä viikolla. Seuraavana päivänä oli niin hiton vaikea päästä kyykkyyn, saati ylös. 

Tiistaina pyöräilin ulkona. Aika tylsä sää mutta ihan hyvä pyöräily, palauttava Jyväskylä-sightseeing. Palautti ehkä maanpinnalle niistä maisemakorttikuvista joita matkailuinfoista voi ostaa. Illaksi oli varattuna aika hierojalle ja sain vihdoin hartiat alas korvista.

Keskiviikkona oli uinnin pienryhmäopetuksen toinen kerta. En tiedä opinko mitään ja nauroiko koutsi salaa partaansa kun koitin elegantisti kiertää ylävartaloa joka ei halua kiertyä, mutta minulla oli kivaa! Ja itse uintikin tuntui pitkästä aikaa paremmalta. Päätin etten ole paska uimari. Tai jos olen niin kieltäydyn tunnustamasta.

Torstaina oli juoksun tasotesti radalla. En ole aiemmin tehnyt ratatestejä, vain pari mattotestiä. Inhoan testejä, mutta tähän latauduin aika hyvin. Otin treenikaverista peesin ja takutimme valojäniksen perässä tasaisia tonnin kuormia, sitten pistettiin sormeen reikä ja toivoin että saisin Kihun mittaajalta jonkun huippu-urheilubakteerin vereeni ja muuttuisin seuraavana yönä ironmaniksi. Sain vain hirveät hapot reisiin. Eihän teräsnaiseksi muututa yhdessä yössä. Testitulokset tulivat kuitenkin jo samana iltana. Aika kova tuo mittaajakin. Ehkä yksi kuorma olisi vielä mennyt jos olisin puristanut kaiken tahdonvoimani, mutta testi oli kuitenkin onnistunut ja sain kynnykset selville. Seuraavalla kerralla puristan kuitenkin ihan huvikseni seuraavankin kuorman.

Perjantaina ei ollut ihan niin paha tunne jaloissa kuin tiistaina, kiitos hyvän jäähdyttelyn, avannossa käynnin ja kevyen lihashuollon ennen nukkumaanmenoa. Paitsi vasen polvi oli vähän kipeä kävellessä. Työpäivä oli lyhyt ja kotiin päästyä hyppäsin trainerille ja pyörittelin puolen tunnin palauttavan PK:n joululauluja kuunnellen. Illalla kun olin pessyt jo hampaat alkoi särkeä päätä ja tunsin että energiat ovat vähissä, mutta en mennyt enää syömään. Virhe. Huono oli nukkua tyhjällä vatsalla. 

Jouluaattona mätinkin sitten ruokaa, jotta saisin energiat nousemaan. Ulkoilin kevyesti ja sytyttelin saunaan tulia. Ihana rauha, ihana hiljaisuus, ihana vain olla. Mustat ajatukset ovat lentäneet pois ja edessä siintää uusia unelmia joita kohti kurkotella. Tahkolle mieleni minun tekevi. Mutta perusmatka vai puolikas, sitä en vielä tiedä. 

Olin ollut kiltti. Lahjapaketista paljastui otsavalo. Juuri sitä tarvitsinkin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s