Vatsavaivoja ja skipattuja treenejä

Harjoittelin viime viikolla laskentatavasta riippuen noin 9,5 tuntia tai 12,5 tuntia. Ero tulee siitä, lasketaanko kävelyt mukaan. Niissä syke ei juuri nouse, vaan pysyy pk:n alapuolella, mutta toki energiaa palaa ja kokonaiskuormitus kasvaa. Yleensä en laske hyötyliikuntaa kertymiin, vaikka viikon aikana tulee jonkin verran pyöräily- ja kävelykilometrejä myös arkiliikunnasta.

Tällä viikolla harjoittelin vain 4 tuntia. Toki oli tarkoituskin pitää selkeästi kevyempi viikko, mutta se ei toteutunut aivan kuten piti. Maanantain ja tiistain pidin suunnitellusti lepoa, mutta en muistanut syödä riittävästi. Maanantaina olo oli petollisen hyvä, toki väsynyt mutta ei erityisen raskas, kun taas tiistaina tunsin energiavajeen oireet huimauksena ja heikkona olona. Pelkästä levosta ei ole hyötyä, jos elimistö ei saa tarvitsemaansa energiaa ja rakennusaineita harjoittelusta palautumiseen. 

Kun vähän myöhässä ymmärsin että kevyestä viikosta huolimatta on edelleen syötävä suhteellisen runsaasti, elimistö tuntui blokkaavan ruuansulatuksen melkein kokonaan. En kärsinyt varsinaisesti ummetuksesta, mutta tuntui ettei mikään syömäni liiku mihinkään, vatsa ei huolinut ruokaa ja silti oli nälkäinen olo. Toki jos imeytyminen takkuaa, ei elimistö saa hyödynnettyä ruuan energiaa, vaikka kuinka söisi. Näin sen ainakin järkeilen. 

Keskiviikkona kävin uinnin tekniikkaopetusryhmän harjoituksissa ja treeni kulki kohtalaisesti. Loppuviikoksi olin suunnitellut juoksua, punttia ja uintia, mutta torstai-iltana tuntui ettei yhtään huvita lähteä juoksutreeneihin. Olo tuntui vetämättömälle ja sängyllä maatessani vartaloni alkoi nykiä ja sätkiä, minkä ei kai pitäisi olla vaarallista mutta mitä olen mielessäni pitänyt merkkinä rasittuneisuudesta ja kehoni tapana reagoida siihen. Halusin vain nukkumaan, joten jätin treenit väliin.

Perjantaina otin salikamat mukaan tarkoituksena mennä töistä suoraan puntille. Taas tuntui ettei ole mitään mielenkiintoa, mutta koitin tsempata ja lahjoa itseäni lupaamalla vähän lyhyemmän treenin. Päivällä töissä särki vähän päätä ja huimasi, ja kun lähdin pyöräilemään töistä, päässä tuntui oudolta ja kuvotti. Punnitsin viimeiseen asti, käännyin vasta kolmannesta mahdollisesta liittymästä salille, lukitsin pyörän ja kävin pukuhuoneessa vain toteamassa itselleni, että nyt ei ole treeniolo, eikä kyse ole laiskuudesta. Huonovointisuus jatkui koko illan, mutta siinä mielessä olo alkoi kääntyä parempaan, että ruoka tuntui taas uppoavan ja ruuansulatus alkoi toimia normaalimmin. 

Lauantaiaamuna olin järjettömän pahalla päällä. Osittain fyysisesti huonosta olosta, kun en ollut päässyt koko viikolla liikkumaan kunnolla, ja siitä harmituksesta, että en ilmeisesti ollut onnistunut kuormituksen hallinnassa tai että viimeistään palautumisvaiheessa tein tyhmän virheen, kun en kiinnittänyt huomiota energiansaantiin. En ollut myöskään huomioinut riittävän hyvin sitä, että lyhyenkin loman jälkeen töihin palaaminen on omalla tavallaan väsyttävää. Mietin mikä olisi tässä tilanteessa viisainta, ja päätin jättää uintitreenit väliin ja käydä tekemässä punttia, joka kuitenkin on heikoin lenkkini ja jota minun pitäisi tehdä enemmän. Se oli varmaan lopulta hyvä ratkaisu, vaikka lauantai ei oikein tunnu samalta ilman uintitreenejä ja tuttuja rutiineja. 

Tänään sunnuntaina odotin että aamu valkenisi, heitin nastalenkkarit jalkaan ja uuden hienon seuran logolla varustetun talvipyöräilytakin ylleni ja suuntasin hieman kostean harmaaseen talvimaisemaan. Ajattelin että jos kulkee, juoksen pitkiksen, mutta jos ei, niin sitten vähän lyhyemmän. Puntti tuntui jaloissa, muuten olo oli ihan hyvä verrattuna edeltäviin päiviin. Hölköttelin 10 km, loppumatkasta jalat kipeytyivät, syke nousi ja vauhti laski. Ei mikään oppikirjalenkki, mutta mitä sitten. Paukutin loppuun pari vk-pätkää, että saisin askelluksen paremmaksi tai ehkä ihan vain siksi, että huvitti. 

En tiedä pitäisikö hankkia jotain ravinto-ohjausta. Toisaalta ravitsemusasiat ovat loppupelissä aika yksinkertaisia ja tietoa on hyvin tarjolla, mutta koen että minun on kuitenkin vaikea koostaa ateriat niin että energiaa tulisi tasaisesti ja riittävästi eikä vatsa menisi tukkoon. Oman vaikeutensa tuo haavainen paksusuolen tulehdus, joka on minulla onneksi melko lievä, sekä se että suhteeni ruokaan on aiemmin ollut aika kompleksinen. Olen siis ollut niitä tyttöjä, jotka yrittävät syödä niin täydellisesti että kokonaisuus menee liian vaikeaksi eikä enää tue terveyttä. 

Viime viikon määrät olivat joka tapauksessa liikaa minulle. Tällä hetkellä 6 – 8 tuntia tuntuu aika hyvältä, vaikka olisi kiva tehdä enemmänkin. En tiedä jääkö se nyt kiinni energiansaannista vai maksanko vielä oppivelkaa aiemmista virheistä, mutta ehkä kuukausien ja vuosien saatossa keho sopeutuu suurempiin määriin. Toki treenien laatu on tärkeämpää kuin määrä, mutta on vain niin kiva olla liikkeessä.

Advertisements

Yksi kommentti artikkeliin ”Vatsavaivoja ja skipattuja treenejä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s