Lupa olla heikko ja uupunut

Taivas on harmaa. Sen edessä seisovat mustavalkoiset koivut, joiden oksat heiluvat lempeästi tuulessa. Hento valo tunkee pilvien lomasta ja osuu sälekaihtimiin, piirtää ohuen viivan valkoisen pöydän reunaan ja laskeutuu pehmeästi päiväpeitolle. En jaksa kuin katsella valon ja varjon eri sävyjä ja lintuja jotka lentävät taivaalla. Tässä hetkessä riittää kun annan sängyn jalkojen kannatella minua ja hengityksen virrata sisään ja ulos. Annan itseni olla heikko, juuri nyt minulla ei ole voimia enempään. 

Olo on aika raskas ja mielessä paljon keskeneräisiä asioita. Tällä viikolla minulla tuli raja vastaan. Pääsiäisen jälkeen selvisin vielä ensimmäisestä työpäivästä, mutta illalla kun seisoin avantolaiturin tikkailla ja kastoin jalkani veteen, en jaksanut enää kuin itkeä enkä mennyt veteen. Ymmärsin silloin etten voi enää tsempata, että minulla alkavat voimat olla loppu. Hain sairaslomaa.

En ole enää kahteen kuukauteen tehnyt kuin neljän tai viiden, maksimissaan seitsemän tunnin treeniviikkoja. Viimeisimmät viikot ovat sisältäneet pelkkää palauttavaa, joten tämä väsymys ei ole fyysistä. 

Luulen että pyörällä kaatuminen on vaikuttanut näiden tuntojen kehittymiseen. Niillä asioilla, jotka ovat syöneet voimiani, on toki pidemmät juuret, mutta ehkä ahdistus pääsi vasta loukkaantumisen jälkeen pintaan ja alkoi kasvaa minussa. Nimittäin nyt kun katson kuluneita kuukausia, niin olin syksystä asti jatkuvasti enemmän tai vähemmän väsynyt ja ahdistunut. Kuitenkin yritin vain sinnitellä, sillä se on ollut minulla niin vahva selviytymiskeino etten nähnyt muita tapoja olevan. Odotin myös että joku antaisi ulkoa päin luvan hellittää ja olla heikko, odotin että tulisi jokin selkeä merkki siitä että olen tarpeeksi väsynyt, oikeasti uupunut. 

Ymmärrän vasta nyt ettei sellaista merkkiä useinkaan ole, vaan olisin saanut pyytää apua jo heti kun ensimmäistä kertaa tunsin voivani huonosti. Eikä kukaan voi ulkoa päin asettaa rajoja sille mitä kenenkin täytyy sietää. Meillä jokaisella on omat rajamme, omat vahvuutemme ja heikkoutemme. Jostain syystä minä olen oppinut odottamaan elämälleni lupaa ulkopuolelta. 

Täytyy sanoa että viime päivinä tavoitteet ja haaveet triathlonin suhteen ovat olleet minulle aika yhden tekeviä. Haluan edelleen voittaa itseni, mutta suurimmat haasteeni ovatkin ihmisenä kasvamisessa ja oman elämäni korjaamisessa. Toisaalta siltikin kaipaan treenaamista ja sitä normaalia elämää jossa triathlon on iso osa. Mutta myönnän että elämäni on ollut myös hyvin tyhjää, hyvin suorituskeskeistä. Nyt en tiedä miten kevään harjoittelun ja kesän kisojen käy. Ainakin joudun muuttamaan tavoitteitani ja vähentämään kuormitusta, mutta toivottavasti en joutuisi luopumaan kaikesta kokonaan. Toisaalta terveyteni ja jaksamiseni menee kaiken edelle, ja sen mukaan yritän nyt edetä. 

Loukkaantumisen jälkeen tunsin itseni paljon vapaammaksi. Kesti melko pitkään tunnustaa että se vapaus liittyi juuri mahdollisuuteen päästää irti suorittamisesta, joka oli kuitenkin pitkään ollut minulle niin tärkeä selviytymiskeino. Tuntui että haluaisin tehdä ehkä jotain ihan muuta, kokeilla jotain ihan toista lajia. Tärkeintä minulle on liikkuminen itsessään ja sen tuoma hyvä olo. Urheiluun liittyy myös paljon tietoa niin kehon kuin mielenkin toiminnasta, jotka molemmat kiinnostavat minua ja ovat lisänneet ymmärrystäni monella tasolla.

Voihan se olla että joskus teenkin jotain muuta, mutta tällä hetkellä koen että saan triathlonilta sen verran paljon että haluan jatkaa. Olen saanut yhteisön, tärkeitä ihmissuhteita, monipuolista ja vaihtelua tarjoavaa liikuntaa. Vapaauinnin oppiminen on ollut kokemuksena todella antoisa ja kirjaimellisestikin sukellus uuteen maailmaan. Toisaalta yritän oppia välttämään liiallista suorittamista ja oppia rohkeutta kuunnella itseäni, vaikka se olisi totuttuja malleja vastaan tai muiden olisi vaikea ymmärtää sitä. Itselleni tätä kuitenkin teen, eikä ole mustavalkoista totuutta mikä on oikein, hienoa tai tavoittelemisen arvoista. 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s