Pohdintoja ennen arkeen paluuta

Pahin uupumus on nyt levätty pois ja ensi viikolla on aika palata työarkeen. Reilun kuuden viikon katkos tuli kyllä oikeasti tarpeeseen, mutta nyt tunnen palautuneeni melko hyvin. Seuraava vaihe onkin oppia toimimaan toisin jottei uupumus toistuisi. 

Olen pitänyt kiinni liikunnasta, vaikka olen kohdannut myös ihmettelyä miten voin esimerkiksi pyöräillä kun kerran olen sairaslomalla. Siksi ettei jalkani ole poikki, ja liikunta myös tukee henkistä hyvinvointia. 

Treenaaminen on kyllä vaihdellut mielialojen ja voinnin mukaan. Oli päiviä kun vain kävelin satamassa ja istuin pitkään järvelle katsellen ajatellen etten tunne pienintäkään halua harjoitella. Mutta yhtä lailla oli päiviä jolloin ajatusten suuntaaminen treeniin antoi sisältöä ja merkitystä, puhumattakaan kaikesta hyvästä mitä liikkuminen tekee keholle ja mielelle. Muistin taas, että niin, en ole ammatti- tai edustusurheilija, onko muulla oikeastaan väliä, kuin että tämä tuottaa minulle iloa ja enemmän positiivisia kuin negatiivisia asioita? 

Sain hiljattain pari hyvää neuvoa. Toinen kuului ”älä anna minkään asian hallita itseäsi.” Suoritanko asioita vai suoritanko elämää? Mieluummin ensimmäistä, mutta kun sitä tekee liikaa, se muuttuu jälkimmäiseksi. Toinen neuvo oli ettei kannata ajatella liikaa. Ymmärsin sen niin ettei ajatuksiin ole hyvä jäädä kiinni eikä jokaista ajatusta pidä seurata. Onkin taito löytää ne ajatukset jotka auttavat eteenpäin. 

Yritän usein ajatella elämän palaset paikoilleen, ymmärtää asioita kaukaa tarkkaillen. Elämä ei kuitenkaan toimi pelkästään ajatuksen voimalla eikä sitä voi sillä tavoin hallita, ja se on paitsi melko hyödytöntä myös hirvittävän kuluttavaa. Tosielämä on täynnä muuttujia joita ei voi tietää etukäteen, joitain voi pyrkiä ennakoimaan. Harjoittelussa joskus huomaa että kuvittelemansa reitti onkin muodostunut itselle tärkeämmäksi kuin tavoite, jonne pääsisi toistakin kautta. 

On tärkeää muistaa pitää itsestään huolta. Tasapainottaa lepo, aktiivisuus ja ravinto, ihmissuhteet sekä henkinen ja fyysinen kuorma. Yritän pidättäytyä hifistelemästä peruasioiden kustannuksella. Ehkä onni on osin myös sitä että sietää hieman tylsyyttä (on kiitollinen kun asiat ovat hyvin) ja kykenee terästäytymään silloin kun sitä vaaditaan. 

Nytpä lakkaan pohtimasta ja jatkan elämää, joka tällä hetkellä on monin tavoin aivan hyvin. 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s