Kuopio triathlon 8.7.

​”Mietin vielä edellisenä päivänä lähtisinkö tänne kisaamaan. Periaatteessa koko hommassa ei ollut mitään järkeä, mutta ei tätä järjen takia tehdäkään.” 

Eilen avasin kisakauteni aurinkoisessa säässä pidetyssä Kuopio triathlonissa kilpasarjan startissa klo 16. Kilpailu järjestettiin ensimmäistä kertaa hotelli Iso-Valkeisen ympäristössä ja järjestelyt toimivat mielestäni erittäin hyvin. Matkat olivat 750 m uintia, 20 km pyörää ja 5 km juoksua, joista pyöräily ja juoksu kierrettiin kahtena lenkkinä. 

Uinti suoritettiin Iso-Valkeisen lammessa kolmion muotoisena lenkkinä. Pyöräily kulki mukavissa maisemissa Kallansiltojen kautta ja kisaajille oli varattu oma kaista muulta liikenteeltä, minkä lisäksi jokainen risteys reitillä oli valvottu joten ajaminen tuntui turvalliselta. Juoksu kiersi osin asfaltilla ja osin hiekkatiellä ja reitillä oli pientä korkeusvaihtelua.

Saavuimme kaverini Riston kanssa kisapaikalle puoli yhdeltä ja kävimme ensimmäiseksi hakemassa kisakansliasta kisamateriaalin: kilpailunumerot, uimalakin, ruokalipun ja kisamuistoksi tapahtuman logolla painetun tuubihuivin. Sitten menimme katsomaan kuntosarjan lähtöä joka alkoi yhdeltä. Tässä vaiheessa odotus tuntui lähes sietämättömältä, ja kun kuuluttaja kysyi kuntosarjan kilpailijoilta keitä kaikkia jännittää teki mieli nostaa omakin käsi pystyyn. 

Puoli kahden aikaan söimme kevyen välipalan. Aikaisemmin olen jännittänyt kisoihin valmistautumista syömisen osalta, mutta nyt en välittänyt stressata asiasta vaan päätin vain välttää suurimpia ylilyöntejä suuntaan tai toiseen. Aamulla söin tavallisen aamupuuroni mehukeitolla, marjoilla ja jugurtilla, ennen lähtöä vähän pastaa ja pari kananmunaa sekä hedelmäsmoothien. Kisapaikalle olin varannut sämpylää ja banaania, yhden energiapatukankin pistelin poskeeni mielenrauhan säilyttämiseksi. Noin lyhyessä kisassa energia ei liene kynnyskysymys, mutta sekään ei ole hyvä jos ennen starttia iskee nälkä tai verensokerit heilahtelevat liikaa. Tällä kertaa tuntui että omat syömiset osuivat kohdilleen, sillä ei tullut nälkä muttei myöskään liian täysi olo.

Puoli kolmelta alkoi kisainfo. Jännitys tuntui edelleen vahvana. Mikä mahtaisi olla uintikunto, sujuisiko vaihto, paljon pyörällä uskaltaisi tykittää vai kulkisiko se ollenkaan, haittaisivatko varpaissa olevat rakot ja reiden sivulla tuntuva kiristys juoksua? Toisaalta jännitys alkoi tuntua myös hyvältä ja se muuttui odotukseksi. Ihanteellinen kisailma; aurinkoista ja sopivan lämmin, ei liian kuuma. Hyvä tunnelma, jopa nostalginen fiilis. Voisi sanoa että Kuopiossa aikanaan kypsyi päätös aloittaa triathlon, kun opiskelin täällä ja pyöräilin Kallansilloilla silloisella hybridipyörälläni. Loppujen lopuksi ajalla ja sijoituksella ei olisi niin väliä, kunhan tekisin oman suoritukseni ja nauttisin kisasta. 

Infon jälkeen vaihdoin kisapuvun ja veimme varusteet vaihtoalueelle. Puoli neljältä puin märkäpuvun. Päätin syödä  yhden geelin ennen starttia lähinnä testatakseni miten vatsa reagoi siihen ajatellen pidempiä kisoja joissa energian merkitys korostuu. Varttia vaille neljä kävelin veteen ja tein pienen verryttelyuinnin. Vesi tuntui sopivan lämpimältä minulle, ei kylmää muttei liian lämmintäkään uitavaksi märkäpuvulla. Viittä vaille tuli kutsu siirtyä rantaan lähtöalueelle. Lähtö tapahtui rolling starttina. Kello tuli neljä, olin ryhmän keskivaiheilla ja kävelimme rauhallisesti lähtöviivalle, josta ajanotto alkoi. Hyppäys veteen, paino keuhkoille ja kauhomaan vettä veto, metri ja poijuväli kerrallaan. 

Uinnissa ajauduin aluksi liikaa vasemmalle ja suunnistaminen oli vaikeaa kun edessä näkyi vain massa hulluja lajitovereita. Päätin seurata laumaa ja toisaalta keskittyä vauhdin suhteen tekemään omaa suoritusta. En tiennyt uinko hyvin, huonosti vai hyvin huonosti, mutta ainakin onnistuin aloittamaan rauhallisesti ja kiristämään vauhtia viimeisellä poijuvälillä. Saavuin rantaan toisen naisen perässä, nousin vedestä ja lähdin juoksemaan vaihtoalueelle märkäpukua riisuen. Uintiin kului noin 14 ja puoli minuuttia.

Löysin hyvin oman pyöräni mutta tein vaihdon aika hitaasti kun jäin kuivailemaan varpaitani. Vaihtotekniikkani ei muutenkaan ole nopea, mutta tällä tasolla toistaiseksi ihan riittävä itselleni. Kengät jalkaan, kypärä päähän, numerolappu vyötärölle, lasit silmille, pyörä alas telineeltä ja juosten pyörää taluttaen merkille. Ketju oli edessä pienemmällä rattaalla ja aloitin pyörittelyn kevyesti jotta jalat heräävät uinnista. Sitten vaihdoin isommalle lehdelle ja lähdin katsomaan mitä jaloilla oli tänään tarjota.

Pyöräilyreitti on selkeä ja hyvin ohjattu. Pyörä alkaa kulkea ja selkiä tulee vastaan. Kisassa on peesikielto, joten en uskalla jäädä himmailemaan kenenkään taakse vaan vedän ohi vaikka hieman pelkään kostautuuko se jossain vaiheessa. Niin ei kuitenkaan käy vaan pyöritys tuntuu helpolta koko matkan ja ohitan monta pyörää. Toivottavasti menin tarpeeksi lujaa ohi enkä jäänyt kenenkään tukkeeksi eteen. Jälkeen päin mietin että olisi ollut varaa mennä vähän kovempaakin jos olisi uskaltanut, mutta olen tyytyväinen keskivauhtiini 32,4 km/h joka on minulle melko hyvä. Pyöräily taittuu noin 38 minuuttiin ja kaarran takaisin kisakeskukseen, jossa talutan pyörän telineelle, riisun kypärän ja vaihdan pyöräkengät lenkkareihin. 

Aloitan juoksun rauhallisesti. Pyörällä kulki kevyesti ja jalat tuntuvat ihan hyvältä, mutta jotenkin juoksu ei yhtään sytytä. Kunnes pienen mäen jälkeen saan kiinni yhden selän ja pääsen ohi. Edessä näkyy seuraava, en ensin usko saavuttavani sitä mutta yllätyksekseni saan naisen kiinni ja juoksen hetken hänen perässään, sitten rinnalla ja välillä melkein jätän tämän, kunnes saavumme toiselle kierrokselle ja hän jättää minut ylämäessä. En välitä taistella peesistä, ylämäki hapottaa reisiä ja vatsassa tuntuu epämiellyttävältä. 

Polvi alkaa taas varoitella itsestään ja annan itselleni siitä tekosyyn tyytyä 5 minuutin kilometrivauhtiin, vaikka uskon että pystyisin fyysisesti hieman kovempaan jos vain kestäisin henkisesti. Mutta en ole vielä löytänyt oksennusvaihdetta juoksuun, joka on vain välttämätön paha triathlonin kolmesta lajista ja vedän sen mukavuusalueen ylärajalla. Kun maaliin on enää muutama sata metri ryhdistäydyn ja kiristän vähän vauhtia. Saavun maaliin kokonaisaikaan 1:22:09 naisten yleisen sarjan viidentenä. Olen tyytyväinen, sillä saavutin tavoitteeni alle puolentoista tunnin ajasta ja kisanautinnon kokemisesta.

Maalialueella tapaan seurakavereita ja muita tuttuja. Juon vettä ja palautusjuomaa sekä syön yhden banaanin. Hetken kuluttua myös treeni- ja kisamatkakaverini Risto tulee maaliin ja menen onnittelemaan. Tämä on triathlonissa parasta -saa iloita sekä omasta että muiden suorituksesta, ihmiset onnittelevat ja tsemppaavat toisiaan, kaikki ovat voittajia. Kaikki ovat voittaneet itsensä. 

Katsomme palkintojen jaon ja viemme varusteet autoon. Kilpailijoille on tarjolla sauna ja ruokailu, hyödynnän molemmat ilomielin. Keho on täynnä endorfiineja, tuntuu hyvältä ja hengitän kisatunnelmaa vielä viimeiseen hetkeen asti kunnes seitsemältä lyömme auton ovet kiinni ja lähdemme ajamaan takaisin Jyväskylään. Tunnen vahvasti että tämä on minun juttuni eikä kukaan tai mikään saa viedä sitä minulta. Triathlon on elämäntapa, jossa ei ehkä ole järkeä, mutta paljon positiivista tunnetta ja elämyksiä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s