Finntriathlonin Syysleiri

​Perjantaina saavuimme kaverini kanssa Vierumäelle lumisateen saattelemana. Kannoimme tavarat loskaisen pihan poikki majoitukseemme ja astuimme sisään unelmiemme urheilukuplaan. Kokonainen viikonloppu edessä ilman arkihuolia -pelkkää treeniä, ruokaa ja lepoa! Vaikka fyysistä rasitusta tulisikin olemaan paljon, niin myös edellytykset palautumiselle olisivat aivan toista luokkaa kuin kotona. 

Leiri alkoi klo 17.30 lyhyellä infolla ja esittäytymiskierroksella. Tällä kertaa leirin ohjasi teräsnaiskaksikko Tiina Boman ja Mira Leskinen. Osallistujia oli karkeasti arvioiden viitisentoista positiivisella asenteella varustettua triathlonharrastajaa. Jotenkin tuntui että vahva porukkahenki syntyi samantien kun istuttiin luentosalin penkeille ja jatkui yhtä kantavana aina siihen saakka kun viimeisen kerran sanottiin heipat ja lähdettiin kukin omiin suuntiimme. 

Eka treeni on noin 1 h 45 min pituinen pyörä-juoksuyhdistelmä maltillisesti peruskestävyysalueella. En oikeastaan ollut ajanut sen jälkeen kun pyörä saatiin säätöihin, mutta asento tuntuu kuitenkin heti tosi luontevalta. Eikä tee tiukkaakaan ajaa vastuksella kun ympärillä on lauma samanhenkisiä joiden kanssa heittää huulta pyörityksen lomassa, varsinkin kun se katkeaa säännöllisin välein juoksuvaihdoilla. Minulla on näköjään maaginen kyky muuttaa urheilujuoma hieksi ja imeä nestettä kuin sieni. Loppuverryttelyt tehtyämme lukitsemme pyörät ja vastukset urheiluhallin varastoon odottamaan seuraavan päivän harjoitusta ja siirrymme suihkun kautta syömään ja pian unten maille.

Lauantaina kello soi puoli seitsemältä ja siitä puolen tunnin päästä olen paksut juoksutrikoot ja lenkkarit jalassa aamuhölkällä muiden leiriläisten kanssa. Lämpötila on jossain nollan tietämillä ja maa on melko jäinen ja liukas, mutta kuitenkin sen verran pehmeä että kenkä vielä puree siihen ilman nastoja. Vauhti on rauhallinen ja syke nousee hädin tuskin pk-alueelle. Näin hiljaa ei oikein osaa yksin juosta.

Herättelylenkin jälkeen pääsemme aamupalalle ja minä teen arviointivirheen sen suhteen mitä vatsani ottaa vastaan ja olen kärsiä siitä koko tulevan päivän. Siispä itselleni muistutuksena: älä syö aamulla liikaa kuituja, sillä vatsasi vetää sämpylästä liinat kiinni eikä tahdo sen jälkeen ottaa enää mitään vastaan, mikä on huono kun energiaa kuitenkin kuluu. 

Yhdeksältä hypätään altaaseen ja uidaan puolitoista tuntia tekniikkaa ja eri vauhtisia ja pituisia sarjoja. Tunnen oloni tosi tahmeaksi ja hieman huonovointiseksi, arvellen sen johtuvan huonoista aamiaisvalinnoista ja ilkeän tuntuisesta vatsasta. Muuten uinti tuntuu hyvältä, mutta mitään tehoja en saa itsestäni irti, ja Tiina kehottaakin minua jättämään tehot tällä kertaa vähemmälle ja keskittymään enemmän tekniikkaan. Saan palautetta käsivedon vajaasta lopputyönnöstä, ja vaikka siitä on ennenkin sanonut moni ihminen, taisin vasta nyt saada vinkistä vaarin ja huomasin uinnin rauhoittuvan kummasti kun maltan viedä vedon loppuun asti. 

Uinnin jälkeen olisi mahdollisuus mennä heti syömään mutta minulla ei ole yhtään nälkä ja pelottaa että koko päivä menee pilalle kun energia ei imeydy, ja vielä niin tyhmästä virheestä että syö liikaa ja itselle sopimattomasti. Kerron asiasta treeni- ja kämppäkaverilleni ja samalla tajuan että kaikki tämä on osa kokemuksen karttumisen ja oman kehon opettelun kokonaisuudesta, jossa ei auta kuin olla kärsivällinen ja sinnikäs. Onneksi parin tunnin odottelun jälkeen saan taas nälän tunteen niin että pystyn syömään kevyen lounaan ennen iltapäivän harjoitusta.

Kolmelta kymmenet kammet taas pyörivät urheiluhallin nurkassa lasten pomppulinnan vieressä (vaatii erityistä henkistä lujuutta polkea pyörää kun olisi myös mahdollisuus pomppia). Ensin kevyesti, sitten reippaammin. Käsitän että voin vielä pelastaa päivän nauttimalla pieniä määriä energiaa tasaisesti koko treenin ajan, ja avaan heti alussa energiapatukan ja hörpin urheilujuomaa. Taktiikka toimii ja pystyn tekemään lähes kolmen tunnin treenin melko hyvillä energioilla, ja harjoituksen jälkeen tuntuu että päivällinenkin uppoaa jo ihan hyvin.

Päivällisen jälkeen siirrymme voimistelusaliin vetreyttämään paikkojamme kevyillä liikkuvuusharjoituksilla. Teemme avauksia, pumppauksia, dynaamisia sekä hieman staattisempia venytyksiä, mutta myös pientä kiusaa vatsalihaksille. Tunnin aikana tulee taas hiki, ja ihmettelen mistä sitä riittääkin.

Yöllä siirrytään talviaikaan ja saamme nukkua tunnin pidempään. Sunnuntaiaamun valjetessa tunnen oloni kuin katujyrän alle jääneeksi. Aamupala maittaa hyvin mutta varon syömästä liikaa. 

Yön aikana on satanut lisää lunta ja liukkauden takia ulos suunniteltu juoksuharjoitus siirretään sisälle. Muutama meistä tekee silti verryttelyn ulkona, ja itsekin kaipaan happea sen verran että liityn ulkohölkkäilijöiden seuraan. Alkulämmittelyn jälkeen tehdään koordinaatio- ja tekniikkaharjoituksia joiden väliin hölkätään yksi ratakierros. Pohkeeni ovat kuin puuta edellisten päivien ratajuoksuista ja hermosto jo valmiiksi vähän väsyksissä, mutta tekniikoiden tekeminen on silti kivaa vaihtelua jota pitäisi muistaa useammin tehdä. Loppuun tehdään lyhyt coretreeni ja väsyneitä vatsalihaksia polttelee.

Ennen uintia on tunnin tauko ja aikaa tyhjentää huone luovutuskuntoon. Klo 12.30 hyppäämme altaaseen ja Mira vetää meille vielä viimeisen, tunnin mittaisen uintiharjoituksen, joka sisältää tekniikkaa, vesivoimaa ja reipasta uintia sekä loppuun neljä lyhyttä kovaa vetoa. Vaikka kroppa on jo väsynyt niin uinti tuntuu silti mukavalta, mutta koviin 25 metrin vetoihin en enää saa tehoja irti niin että hapottaisi. Loppuverryttelyyn siirtyminen tuntuu jo aavistuksen haikealta, sillä jäljellä on enää ruokailu ja sitten leiri on ohi. 

Niin kuin alussa totesin, hyvä porukkahenki kantaa loppuun asti. Vielä ruokapöydässä vaihdetaan ajatuksia, ja ensimmäiset lähtijät käyvät sanomassa heipat kädestä pitäen ja halaten. Sitten tulee minun ja kaverinikin aika lähteä, haemme vielä pyörät ja trainerit urheiluhallin varastosta ja pakkaamme ne autoon. Vierumäki jää taakse mutta mukana on paljon hyviä muistoja ja uutta inspiraatiota kotiin viemisiksi. Kunhan tästä palaudun niin pääsen taas treenaamaan into piukassa.

Kiitos Finntriathlon ja mahtavat leirikaverit!
❤:llä Kaisa 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s