Esteitä ei oo

​”Turpiin hakkaa mua sydän. Kerran henkee vielä vedän. Vaadin: polvet emäntäänne totelkaa. Nyt me juostaan halki tosta mun hallusinaatiosta. Naama eellä aion siihen sukeltaa.”

Ensimmäinen 13 viikon treeniohjelma alkaa tulla täyteen ja eilisiltana sain sähköpostiini ohjeet joilla tulen jatkamaan seuraavat 12 viikkoa. Olin pyytänyt ohjelman mukaan jotain saatetta siitä mikä on se punainen lanka jota yritän harjoittelussani seurata. Valmentaja Jussi ehdotti että käydään sitä läpi puhelimitse, ja niinpä soitinkin hänelle jo aamulla ja kävimme hyvän keskustelun, joka toi minulle luottoa niin omaan tekemiseeni kuin siihen että olen urheilijana hyvissä käsissä. 

Päätinkin hyödyntää jatkossa aktiivisemmin valmentajien tukea ja kysyä vielä herkemmin jos jokin mietityttää, sillä edelleen melko aloittelevana harrastajana epäselviä tai uusia asioita on yllättävän paljon. Liikaa ei kannata miettiä, mutta ei myöskään saisi kuvitella että kyllä minä tiedän, koska yleensä niin ajatellessani en ainakaan ole tiennyt. Esimerkiksi puntilla on tullut hinkattua koko syksy samoja liikkeitä, mutta keskustelussamme kävi ilmi että olisi ollut parempi varioida liikkeitä eri kerroilla. 

”Paikoil oon ootellut kauan ja turhaan. Esteitä ei oo se on pelkkää harhaa.”

Olen voinut henkisesti paremmin kuin aikoihin. Ilmeisesti tuo keväinen uupumus piti kokea, jotta näkisin että se mitä vaadin itseltäni oli paitsi liikaa myös turhaa, ja että aikaa myötä rohkenisin olla yhä enemmän sellainen jollaisena minun on hyvä olla ja ettei kukaan minua siitä tuomitsisi. Olen pikkuhiljaa sisäistänyt että minulla on lupa kuunnella mitä itse toivon elämältä ja onnekkaana ihmisenä myös mahdollisuus toteuttaa itseäni. En ole vain ratas koneistossa vaan vapaa, tunteva ja ainutlaatuinen sielu maailmassa. Ja niin ovat, tai ainakin pitäisi saada olla, kaikki muutkin. Olen kiitollinen tästä oivalluksesta ja sen avaamista mahdollisuuksista.

”Alkumetreillä en vissiin saanut kättä täynnä ässii, mut en anna sen nyt muhun vaikuttaa. Päätin että tästä lähin muistan et must on vaikka mihin. Ne on toisia ne jotka ruikuttaa.”

Hankin äskettin wattipolkimet ja alan jatkossa hyödyntää niitä pyörätreeneissä. Ensi viikolla teen FTP-testin josta saadaan sitten tehoalueet harjoituksiin. Myös juoksussa olisi tarkoitus suorittaa tasotesti ja mitata laktaatit, kun Sports Lab Jyväskylä pitää puolenkuun maissa seuralle ratatestin Hipposhallissa. Testien jälkeen treenit jatkuvat taas normaalisti vaativuustason maltillisesti kasvaessa. Ajatuksena on tehdä laadukasta treeniä sen mukaan mihin kroppa on tässä vaiheessa valmis. Käytännössä tämä tarkoittaa pidempiä vetoja pyörällä ja juosten kuin alkusyksystä, jolloin kroppaa ensin valmisteltiin ottamaan kuormitusta vastaan. Vastaavasti kuormituksen kasvaessa huoltavien harjoitusten merkitys korostuu entisestään.

Henkisestikin tunnen vahvistuneeni, kun voimavaroja on vapautunut mielen myllerryksestä muuhun elämään ja minulla on ollut mahdollisuus kanavoida energiaa urheiluun. Aina voi yrittää vähän paremmin, mutta silti on muistettava säilyttää rentous ja nautinto, sillä haudanvakavaa tämä ei ole eikä tarvitsekaan. On vain koukuttavaa huomata että pystyn murtamaan ne seinät ja mieleni esteet joiden olen kuvitellut pitelevän mua, huomata että se olikin vain uskomusta ja harhaa etten voisi vielä kiihdyttää kohti unelmiani.

”Nyt nainen vauhtii mä itteeni psyykkaan. Seinän läpi mennään!”

Lainaukset: Mira Luoti, Seinän läpi, 2017

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s